"En koskaan unohda kasvoja, mutta teidän kohdallanne olen valmis tekemään poikkeuksen.” - Groucho Marx
Kirja-arvostelut
Kirja-arvosteluissa ei ole myynti-intressejä. Huomion kohteena on ainoastaan itse kirja. Lähettämällä omia arvosteluja autat kirjallisuudesta kiinnostuneita suosittelemalla jotain tiettyä kirjaa tai vastaavasti antaa palautetta huonoista kirjakokemuksistasi.
Ernest Hemingway: KENELLE KELLOT SOIVAT (1940)
"Kenelle kellot soivat" on monitahoinen kirja. Romaanina se on huippuluokkaa, jännittävä, liikuttava, viihdyttävä, traaginen.
Dokumentiksi, jona sitä myös luetaan, siitä ei ole. Francon selustassa ei mm. George Orwellin "Katalonia, Katalonia!"-teoksen mukaan ollut merkittävää vastarintaliikettä.
Eräs kirjan henkilökuvauksen osa kiinnostaa minua: ihmisten omien aaterakennelmien murtuminen lopun tullessa. Pari esimerkkiä:
Sordon joukon ollessa piiritettynä ja lentokoneiden lähestyessä (ss. 287-288) nuori Joaquín yrittää pitäytyä kommunistien opissa:"Pasionara sanoo: Parempi on kuolla jal - -", Joaquín aloitti itsekseen jyminän lähestyessä heitä. Sitten hän muutti äkkiä:"Terve, Maria, armoitettu, Herra on sinun kanssasi. Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä, Jeesus. Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja meidän kuolemamme hetkellä. Amen. Pyhä Maria, Jumalan äiti", hän alkoi, sitten hänen mieleensä välähti, kun jyrinä nyt kävi sietämättömäksi, ja hän aloitti katumusrukouksen lukien hurjaa vauhtia:"Oi Jumalani, minä olen sydämestäni surullinen, koska olen loukannut sinua, joka olet kaiken minun rakkauteni arvoinen."
Jopa kyyninen ja kovaksi itseään luuleva Robert Jordan murtuu (s.421) käydessään viimeistä itsepuheluaan kuolleen isoisänsä kanssa:"Hänen jalkaansa koski nyt kovasti. Tuska oli alkanut yhtäkkiä jalan ajettuessa sen jälkeen kun hän oli liikuttanut sitä, ja hän sanoi, että ehkäpä minä teen sen nyt. Minä en taidakaan olla niin mahdottoman hyvä sietämään kipuja. Kuulehan, jos minä nyt teen sen, niin ethän sinä käsitä sitä väärin, ethän? Kenelle sinä juttelet? En kenellekään, hän sanoi. Ehkäpä isoisälle."
Koska "Kenelle kellot soivat" ei ole dokumentti, kyseessä on tietenkin Hemingwayn oma ideologia. Mutta vähän käsitelty puoli hänen maskuliinisessa, tai sellaiseksi pyrkivässä tuotannossaan.
Arvioija: sologdin
Kirja-arviota ei ole vielä kommentoitu.
Kommentoidaksesi kirja-arvostelua sinun täytyy olla rekisteröitynyt käyttäjä. Luo oma profiili tai kirjaudu sisään: